tiistai 4. maaliskuuta 2014

Nyt lähtee

Huh huh. Huomenna kone käynnistyy lopullisesti, ja lupaavaltahan tämä kieltämättä näyttää. Tänään veivataan vielä viimeinen ennakko ja sitten alkavat varsinaiset esitykset.

Jos et malta odottaa reilua vuorokautta ensi-iltaan asti, voit tyydyttää ahtaan paikan nälkääsi uunituoreella trailerilla! Vielä ehtii myös vilkaista Laura Ruohosen haastattelun Arto Nybergin ohjelmassa viime sunnuntailta.

Eikä ensi-illan jälkeenkään tarvitse tyytyä pelkkiin teatterielämyksiin, sillä Luolastoon liittyviä tekijätapaamisia ja asiantuntijakeskusteluja järjestetään pitkin kevättä. (Nopeimmat voivat keritä vielä kirjailijahaastatteluunkin Kansallisteatterin Lavaklubille noin 20 minuutin kuluttua.) Ensi viikon tiistaina Taina Westin jututettavana ovat näyttelijät Martti Suosalo ja Alma Pöysti.

Lisäksi luvassa on keskusteluja Luolastoon liittyvistä aiheista 17.3, 31.3. ja 28.4. Aiheina ainakin kalliomaalaukset ja varmasti ydinjätekin. Mukana maamme terävintä tiedeväkeä!

Sitä ennen kuitenkin tervetuloa teatteriin. Muistakaa sammuttaa matkapuhelimenne ja pysykää merkityissä tunneleissa.

perjantai 28. helmikuuta 2014

Viimeinen ponnistus

Kuva: Timo Teräväinen.

Apuva! Ensi-iltaan on alle viikko aikaa, ja Luolasto on saatu louhituksi pitkälti siihen muotoon, jossa se tulee yleisölle pyörimään. Esityksen yksityiskohtia, turvallisuusasioita ja sujuvuutta hiotaan kuitenkin vielä hiki hatussa saumattomiksi.

Vaan on tekijöiden revettävä myös kertomaan työstään tiedotusvälineille: eilen Laura Ruohonen ampaisi harjoituksista saman tien Yleisradion Kultakuumeen suoraan lähetykseen, ja illalla Luolastoon laskeutuivat Maikkarin uutiset.
Kirkko ja kaupunki puolestaan kirjoitti lavastajastamme jo alkuviikosta.
Muita haastattelulinkkejä napsahtelee tänne tulevina päivinä, sitä mukaa kuin niitä ilmestyy.

Töllön ääreen kannattaa ryöjäytyä ainakin sunnuntai-iltana. Silloin Laura Ruohonen on Arto Nybergin vieraana.

Niin, ja vielä ehtii lukemaan niistä kalliomaalauksistakin.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Levon hetki ennen loppukiriä

 
Nyt alkaa Luolastossa liikkua jo siinä määrin hämärää sakkia, ettei valpas vartijammekaan ole enää kaikista kulkijoista selvillä. Vaan nyt kammiot suljetaankin hiihtoloman ajaksi, suunnitteluryhmä hioo esitystä lopulliseen muotoonsa ja näyttämölle palataan täydessä vahvuudessa ensi viikolla. Ensi-ilta onkin enää reilun parin viikon päässä!




Jäät ovat muuten vielä niin vahvoja, että kalliomaalauksia ehtii hyvin käydä bongaamassa jalan. Muistakaa naskalit! Löytyypä Suomen muinaistaiteesta innostuville laadukas opaskirjakin.

Kuvat: Ville Virtanen ja Petri Tarkiainen.

torstai 6. helmikuuta 2014

Arkeologimme maailmalla


Luolastoon on saatu valvomo! Martti Suosalo on suljettu pleksien sisään tarkkailemaan maanalaista toimintaa lukemattomin kamerasilmin. Enää kukaan ei pääse hiippailemaan pimeässä valvovan katseen huomaamatta.

Maanpäällisessa mediassa on kuitenkin riittänyt vientiä. Yle haastatteli Alma Pöystiä på svenska, ja keskiviikkona luolatutkijamme päätyi telkkariinkin. Käy katsomassa! 

Suurella näyttämöllä paiskitaan nyt töitä kaikilla rintamilla. Raa'an lavapuurtamisen lisäksi tutustutaan arkeologiseen lähdemateriaaliin, soitetaan kaivosinsinöörien työkaluja soikeiksi ja kiipeilykouluttajat päivystävät harjoituksissa päivittäin.


Kuvat: Petri Tarkiainen.

torstai 30. tammikuuta 2014

Tekniikan härkäviikot



Kansallisteatterin suurella näyttämöllä on tällä viikolla rakennettu vimmatusti niin lavan kuin yleisönkin puolella. Paikka muuttuu viikko viikolta yhä luolamaisemmaksi, ja työryhmä tunteekin laskeutuvansa alati syvemmälle maan alle ensi-illan lähestyessä. Eipä tuohon enää olekaan kuin viisi viikkoa (apuva!).





Tekniikan hikoillessa porien, pleksien ja pullojen parissa on muu työryhmä muuten möyrinyt ympäri teatterirakennusta kuvaamassa Luolastolle traileria, joka julkaistaan piakkoin. Pysykää siis taajuudella!




 
Pölynimurin tukkeutuminen on toistuva vitsaus myös teatterityössä. Tunnista roska! (Kuvat: Krista Mäkinen ja Alma Pöysti.)

perjantai 17. tammikuuta 2014

Tervaa tulevaisuuteen

 

Hisseillä ajelu on suurella näyttämöllä jo arkipäivää, onpa härveleitä ryhdytty käyttämään soittiminakin. Eniten aikaa koreissa viettävät asiantuntevat insinöörimme. Luolien muinaiset asukkaat eivät sen sijaan malta aina kävellä säädyllisesti lattialla vaan valloittavat myös teatterin seiniä.

Kansallisteatterin kauden avajaisissa esitetyt kohtaukset Luolastosta kiinnostivat lehdistöä. Ohjaaja Laura Ruohosta haastattelivat ainakin Aamulehti ja Ilta-Sanomat.

Tiesittekö muuten, että Suomessa pilottihankkeena louhittavaan ydinjätteen loppusijoituspaikkaan haudataan myös tervaa? Ikiaikaista pohjantervauksen perinnettä on nimittäin jatkettu myös ikuiseen tulevaisuuteen, kun loppusijoitussyvyyden saavuttanut Posivan Onkalo tervattiin juhlallisin menoin ja huikein asuin.








Myös Lohjan Tytyriä on aikanaan tervattu. Kuvat: Krista Mäkinen, Kati Lukka ja Harri Lång.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Muumion kirous

Vuosi vaihtui, eikä talvi tullut vieläkään. Höh!

Vaan luolissa ei lunta saataisi muutenkaan, pimeyttä kylläkin. Sutina Kansallisteatterin suurella näyttämöllä alkoi heti uudenvuoden jälkeen, ja töitä paiskitaan nyt jopa aamuin illoin.

Chauvet'n kuuluisat hevoset.
Koska Luolastossa liikkuu joulun alla esiteltyjen elukoiden lisäksi myös ns. "älyllistä" elämää, käväistään pikaisesti ihmisen asuttamien luolien historiassa ja esihistoriassa. Vaikka monelle tulee luolamaalauksista mieleen karkeat tikku-ukkoraapustukset, ovat ihmisen tekemistä maalauksista vanhimmat itse asiassa tyyliltään kaikkein realistisimpia. Ne myös kuvaavat jo sukupuuttoon kuolleita jääkauden eläimiä hämmästyttävän tarkasti fossiililöytöjä ja geenitutkimuksen tuloksia tukien.

Jopa tuhansia vuosia vanhoja teoksia on maalattu uudestaan, eikä kyseessä ole ollut vain oman tägin lätkäisy muinaisen teoksen päälle, vaan vanhan kuvan uskollinen vahvistaminen. Australian alkuperäisasukkaiden tiedetään päivittäneen maansa kalliomaalauksia vielä nykyaikanakin. Meikäläisen katse yltää yhtä kauas vain museoissa.

Tulevaisuuteen sen sijaan pälyillään pelotta. Ydinvoimaloiden pohottaessa jätettä koko ajan enemmän on sille pian keksittävä loppusijoituspaikka, jossa ryönä saa rauhassa säteillä itsensä vaarattomaksi. Kuinka siis varmistetaan, ettei kukaan vahingossakaan kaiva radioaktiivisia kapseleita esiin sanokaamme kymmenen tuhannen vuoden kuluttua?

Tämän abstraktin luolamaalauksen merkitystä ei toistaiseksi ole kyetty selvittämään. Jotkut näkevät siinä siipensä levittäneen, mekkoon pukeutuneen enkelihahmon, jonka päätä keskiympyrä kuvaa.

Vaikka kätköön saataisiinkin liitettyä viesti, jonka tulevaisuuden ihmiset varmasti ymmärtävät, ei tietenkään ole mitään takeita siitä, etteivätkö he kaivautuisi kiellettyyn paikkaan yhtä hanakasti kuin nykyihminen on raijannut museoihinsa vasiten kirottuja muinaislöytöjä.

(PS. Kalliomaalauksia löytyy muuten Suomestakin. Ei muuta kuin bongaamaan!)

Samaan aikaan teatterissa...

 

Tekniikka paiski töitä joululomallakin, ja suuren näyttämön ilmatilassa liikutaan nyt köysien lisäksi kaivoshisseillä.

Ohjaaja perheajelulla. Kuva: Kati Lukka